Yhteinen viranomaisdrooniverkosto Suomeen
Drooni ehtii paikalle ennen paloautoa tai poliisipartiota. Kun hätäkeskukseen tulee ilmoitus tulipalosta, liikenneonnettomuudesta tai muusta vakavasta tilanteesta, viranomaiset joutuvat tekemään ensimmäiset päätöksensä usein hyvin puutteellisen tiedon perusteella. Entä jos tapahtumapaikalle voitaisiin lähettää silmät ja korvat jo muutamassa minuutissa?
Varsinais-Suomessa – ja koko Suomessa – kannattaisi selvittää yhteisen automaattisen viranomaisdrooniverkoston rakentamista.
Strategisiin paikkoihin sijoitetut droonit odottaisivat sääsuojatuissa lataustelakoissa. Sopivan hälytyksen tullessa lähin aparaatti voisi lähteä automaattisesti tai päivystäjän hyväksynnällä kohti tapahtumapaikkaa samalla, kun normaalit yksiköt ovat matkalla. Kamera ja lämpökamera välittäisivät reaaliaikaista tilannekuvaa. Kaiuttimen ja mikrofonin avulla viranomainen voisi myös keskustella paikalla olevien ihmisten kanssa ja antaa heille ohjeita ennen ensimmäisen yksikön saapumista.
Tavoitteena ei olisi korvata poliisia, pelastajaa tai ensihoitajaa droonilla. Päinvastoin. Tarkoituksena olisi antaa ammattilaisille parempaa tietoa aikaisemmin.
Jos kyseessä on ilmoitettua vakavampi rakennuspalo, lisäresursseja voidaan hälyttää jo ennen ensimmäisen paloauton saapumista. Jos taas epäselvä tehtävä osoittautuu vähäiseksi, tarpeettomia yksiköitä voidaan vapauttaa takaisin valmiuteen.
Tällä on myös taloudellinen merkitys. Raskaan pelastusyksikön lähettäminen sitoo kallista kalustoa ja useita ammattilaisia. Poliisipartion tai pelastusyksikön käyttäminen tehtävän todellisen luonteen selvittämiseen maksaa, ja samalla yksikkö on pois muista tehtävistä. Nykyisillä polttoainehinnoilla asia vain korostuu.
Maailmalla ajatusta toteutetaan jo. Yhdysvalloissa toimintamallia kutsutaan nimellä Drone as First Responder. Esimerkiksi Teksasin Pearlandissa viranomaisdroonin on raportoitu pääsevän tehtäväpaikalle 3–6 minuuttia ennen poliisia, ja noin neljännes tehtävistä on voitu selvittää laitteen tuottaman tiedon avulla ilman normaalin maavasteen jatkamista. Kalifornian Chula Vistassa vastaavaa toimintaa on harjoitettu jo vuodesta 2018, ja drooneja on käytetty kymmenissä tuhansissa tehtävissä.
Suomessa ei kuitenkaan kannata rakentaa poliisille yhtä drooniverkkoa, pelastuslaitoksille toista, hyvinvointialueille kolmatta ja Rajavartiolaitokselle neljättä. Tarvitsemme yhteisen viranomaispalvelun.
Ajatusta voi verrata Virveen. Yhteistä turvallista viestintäverkkoa ei rakennettu jokaiselle viranomaiselle erikseen. Samalla tavalla valtakunnallinen drooni-infrastruktuuri voisi olla toimialariippumattoman toimijan hallinnassa ja kaikkien turvallisuusviranomaisten käytettävissä.
Sama Turussa sijaitseva vempain voisi aamulla lentää pelastuslaitoksen tulipalotehtävälle, iltapäivällä auttaa poliisia kadonneen henkilön etsinnässä ja yöllä tukea Rajavartiolaitosta saaristossa. Tehtävää johtaisi aina toimivaltainen viranomainen, mutta kalusto, telakat, tietoliikenneyhteydet, huolto ja lentotoiminnan infrastruktuuri olisivat yhteisiä.
Näin ehkäistäisiin myös sitä, että uusi teknologia päätyy yhden hallinnonalan omaisuudeksi ja kehittyy vain sen tarpeiden ehdoilla.
Varsinais-Suomi olisi erinomainen paikka kokeilulle. Meillä on kaupunkialuetta, vilkkaita liikenneväyliä, maaseutua ja maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen laaja saaristo. Samalla alueella voidaan testata palontorjuntaa, onnettomuustilanteita, etsintää, tilannekuvaa ja vesipelastusta tukevia käyttötapoja. Soveltuvuus myös koviin poikkeusoloihin on ilmeinen.
Teknologia ei tietenkään yksin ratkaise asiaa. Automaattinen lentäminen näköyhteyden ulkopuolella edellyttää turvallisuus- ja ilmailusääntelyn vaatimusten ratkaisemista. Kamerat ja erityisesti kaksisuuntainen ääniyhteys edellyttävät tarkkoja pelisääntöjä tietosuojalle. Viranomaisen päätöksentekoa ei myöskään pidä ulkoistaa algoritmille.
Siksi ensimmäinen askel ei olisi valtava kalustohankinta.
Varsinais-Suomessa voitaisiin aloittaa muutamalla automaattisella drooniasemalla. Vuoden pilotissa mitattaisiin, kuinka nopeasti laite pääsee paikalle, kuinka usein se ehtii ennen ensimmäistä yksikköä, kuinka usein sen tuottama tieto muuttaa hälytysvastetta sekä kuinka paljon yksikkötunteja, ajokilometrejä ja kustannuksia säästyy.
Jos tulokset eivät osoita hyötyä, kokeilu voidaan lopettaa. Jos ne osoittavat samanlaisia tuloksia kuin maailmalla, Suomella – kokonaisturvallisuuden edelläkävijällä – voisi olla käsissään kokonaan uudenlainen turvallisuuspalvelu.
Meillä on jo yhteinen viranomaisradioverkko. Seuraava yhteinen infrastruktuuri voisi olla taivaalla.